Kaiken takana on vastuu lähimmäisestä

    Kari  Kantalainen - seurakuntalainen

Kirkkoon kuuluminen on ollut aina Karille sydämen asia. ”Joku asia pitää olla, johon uskoa, käydä keskustelua ja etsiä vastauksia,” sanoo Kari. Hän kertoo olevansa uskollinen kirkollisvaaleissa äänestäjä ja laiska kirkossa kävijä, mutta ”jokapäiväiset keskustelut yläkertaan ovat minulle elävää totuutta.”

Kari Kantalainen syntyi vuonna 1947 Valkeakoskella. Tampereella hän asui 18-vuotiaasta. Vuonna 2001 tapahtui muutto Kaarinaan, kesken toisen kansanedustajakauden. Sen jälkeen Kari toimi vielä kymmenen vuotta Lempäälän kehitysyhtiön johtajana. Samaa tehtävää hän hoitaa vielä hetken Kaarinassa.

Yrittäjäjärjestöjen ja seurakunnan yhteistyönä syntyi 90-luvun lamavuosina yrittäjien palveleva puhelin. Päivystäjänä hän muistaa, miten langan toisessa päässä kaveri kysyi: ”Laukasenko heti, vai kuunteletko?" Vaikeuksiin joutuneiden ihmisten pitää päästä keskustelemaan jonkun kanssa. Tampereella Kari oli tukemassa  myös Mummon kammaria, jolla myöhemmin oli suuri merkitys vapaaehtoistyössä. ”Vastuu lähimmäisestä on minulle kaiken takana oleva ajatus.”  

Tässä ajassa korostuu itsekkyys, jonka eräänä ilmenemismuotona Kari pitää ”Eroa kirkosta” -sivustojen saamaa suosiota ja vaikutusta kirkon jäsenkatoon. Ihmisten pitäisi nähdä pidemmälle, ja muistaa, että vaikeuksia tulee jokaisen eteen. ”Hädässä minä kutsun sinua Herra, eikös niin,” siteeraa Kari Raamatun psalmin kehotusta.

Ennen pyhäpäiviä kunnioitettiin, ja keikkalaulajana Kari muistaa, että rukouslauantai oli aina vapaapäivä. Kari uskoo, että kirkon rooli löytyy kyllä nuorillekin, kun vuodet tekevät tehtävänsä. 

”Yhteisvastuuseen uskon silti edelleen. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on ottanut niin suuren vastuun kansalaisistaan, että kirkon rooli siinä suhteessa on etääntynyt. Vastuu omasta elämästä on jäänyt taka-alalle, sillä uskotaan, että jostain se apu kuitenkin tulee.  Kirkko ja seurakunnat tulevat kyllä apuun, kun muut avunlähteet jäävät sivuun,” pohdiskelee Kari Kantalainen. 

Karin mielestä suomalaisten varttunut ikäpolvi, joka on käynyt läpi pitkän koulujärjestelmän, on selkeästi kiinni kirkossa, passiivisinakin. Iso haaste on saada ote nuoriin. Nuorten syrjäytyminen aiheuttaa monia lieveilmiöitä, ja synnyttää näköalattomuutta. Tähän pitäisi löytää tartuntapintaa. 

”Toivoisin, että seurakunnissa ja kristillisissä piireissä juuri nuorten näköalattomuutta voitaisiin ehkäistä.  Sillä sen ilmiön seuraukset ovat aivan karmeita.  Siinä en tiedä muuta vaikutuskenttää kuin sosiaalisen median. Sinne pitäisi seurakuntienkin enemmän mennä mukaan.” 

Virtuaaliyhteisöjen lisäksi Kari näkee nykyihmisen oleskelupaikkoina kauppakeskukset. Niistä on tullut perheidenkin ajanviettopaikkoja. Ja niissä seurakunnankin pitäisi näkyä uudella tavalla. Lempäälän vuosiltaan  Kari muistaa, miten kuntakeskusta kehitettäessä mietittiin luontevia paikkoja kaikenlaiselle kohtaamiselle. Lempäälän Liikekaupunki Ideaparkiin syntyikin  kappelitila näistä tuumailuista.   

”Voisiko seurakunta olla aktiivisesti mukana esimerkiksi Kaarinan keskustan kehittämissuunnitelmien ideoinnissa? Tulevan Kaarina-talon (kirjasto, kulttuuri- ja kokoustilat) monimuotoinen hyödyntäminen kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena voisi palvella sujuvasti sekä julkisten että yksityisten toimijoiden tarpeita. Lisäksi tuli mieleen kaupungin yhteispalvelupiste YPPI, joka nyt jo tarjoaa melkoisen kirjon julkisia palveluita. Pitäisikö seurakunnalla olla oma palvelupisteensä siellä?" kyselee Kari Kantalainen.

Lasse Vahtola